Pyrintö haluaa olla esimerkki seurasta, jossa valmentajat, pelaajat ja heidän vanhempansa suhtautuvat toisiinsa sekä vastustajiin, heidän kannattajiinsa, erotuomareihin ja toimitsijoihin kunnioittavasti.

Tällä aiemminkin julkaistulla kampanjalla muistutetaan, että koripallojuniorin on vaikea keskittyä pelaamiseen, jos eri puolelta katsomoa tulee palautetta ja ohjeita, miten pitäisi toimia.

Korisvanhemman rooli on tasapainoilua innostajan ja sopivasti välinpitämättömän välillä

Vaikka katsojien pelaajille antamat ohjeet ovat yleensä asiallisia, ne voivat silti olla ristiriidassa valmentajan antamien ohjeiden kanssa. Ja vaikkeivat olisikaan, valmentaja pyrkii aina annostelemaan ohjeiden ja palautteen määrää. Ei pelaajalle pidä, eikä tarvitse sanoa kaikista asioista, vaan paras oppiminen syntyy omasta kokemuksesta, omasta ongelman ratkaisusta.

Olemme ohjeistaneet ja kouluttaneet valmentajia siihen, että vain penkillä olevat valmentajat johtavat peliä ja heilläkin on selkeä työnjako. Katsomossa olevat valmentajat eivät anna ohjeita kentälle. On siis selvää, etteivät vanhempien tai muiden katsojien lisäneuvot auta tässä tilanteessa yhtään, vaikka takana olisi millainen korisura. Joskus junnun pää pyörii kuin hyrrä, kun ei tiedä ketä kuuntelisi, sillä omat vanhemmat ovat luonnollisesti kova auktoriteetti ja lapsi haluaa miellyttää heitä.

Urheilun yksi tärkeimmistä opetuksista nuorelle on kyky suhtautua pettymyksiin. Ne ovat osa kokonaisen ihmisen elämää. Lapsen ei tulisi kuitenkaan koskaan kokea, että epäonnistuessaan hän pettää myös vanhempiensa odotukset. Vanhempien tulisi huomioida myös riski, että jos he suhtautuvat liian intohimoisesti peleihin tai muuten lapsen harrastukseen, lapsi voi kokea, että vanhemmat omivat häneltä kivan harrastuksen. Se voi muuttua vastenmieliseksi pelkästään tästä syystä. Vanhempien tuki ja kiinnostus harrastusta kohtaan on tärkeää, mutta kuuntelijan ja tsempparin rooli riittää hyvin. Kuljettavat, kustantavat ja talkoilevat vanhemmat ovat omalla panoksellaan harrastuksen mahdollistajia. Valmentajat huolehtivat kyllä siitä, että vaatimustaso pysyy riittävän korkeana ja antavat ohjeet, miten osaamista voi kehittää tai jos toivovat vanhemmilta tukea johonkin asiaan.

Työrauha myös erotuomareille ja muille pelin osapuolille

Pyrinnössä on fiksua porukkaa. Meillä ymmärretään, että jos vastustajan faneista joku huutaa katsomosta tyhmiä, niin asia ei tasapainotu sillä, että siihen vastataan yhtä pölhöjä. Tai että jos valmentaja tekee jonkun mielestä virheen, ei siitä mennään avautumaan heti pelin jälkeen, kun valmentajaa harmittaa jo muutenkin. Seuraavana päivänä voi sitten palata asiaan, jos sen näkee vielä välttämättömäksi ja on niin vahva tunne että juuri minun pitää asiaan puuttua.

Me pyrintöläiset haluamme, että jokainen erotuomari saa työrauhan. Suhtautumisessa erotuomareihin on siis kaksi tärkeää seikkaa:

1) Haluamme erotuomarien jatkavan tärkeää työtänsä

2) Emme halua kasvattajina antaa lapsille ja nuorille huonon käytöksen esimerkkiä

Luodaan yhdessä hyvä ilmapiiri korispeleissä!

Piirros: Mika Rantanen